Kirjoittajat: Fanni Tuominen, Roope Ripatti, Isaac Jyväsjärvi & Greta Wikström

Viimeisellä luennolla jokainen ryhmä piti esitelmän valitsemallaan tavalla. Me päätimme esittää videon avulla alkuperäisen tuotteemme sekä kehittelemämme prototyypin. Idea videon tekemiseen tuli heti, kun saimme tietää kurssin lopussa tehtävästä esityksestä, johon sai valita oman esitystavan. Meille oli myös järkevintä tehdä video, koska tiesimme entuudestaan, etteivät kaikki jäsenemme pääsisi viimeiselle luennolle fyysisesti paikalle. Muut ryhmät esittelivät valmiita tuotteitaan mm. näytelmien, PowerPoint -esitysten ja paneelikeskustelun kautta. Yllätykseksemme olimme ainoa ryhmä, joka päätti tehdä videoesityksen. Videon voit nähdä TYK:n nettisivuilta(jos tähän saa linkin videoon laittakaa). Luennon lopuksi ryhmille ja professorille annettiin palautetta kurssista.

Yksi ryhmämme jäsenistä oli ulkomailla kurssin loppua kohden. Tärkeää tässä tilanteessa oli ottaa yhä enemmän vastuuta työnteosta ja jakaa kaikille ryhmän jäsenille selkeät vastuualueet. Olimme kommunikoineet keskenämme Whatsapissa sekä koulussa koko kurssin ajan. Kun yksi jäsenistä oli ulkomailla, keskustelu koulussa ei enään onnistunut koko ryhmän kesken, joten kommunikointi Whatsapp-viestien kautta lisääntyi. Opimme, että yhteinen työskentely on mahdollista nykyaikaisten välineiden ansiosta, jos motivaatiota riittää ja yhteistyö toimii.

Kurssi yllätti kansainvälisyydellään. Oli mielenkiintoista päästä työskentelemään myös eri maista tulevien ihmisten kanssa. Työmäärä tuntui aluksi suurelta, mutta se helpottui kurssin edetessä, kun opimme jakamaan paremmin töitä ja suunnittelemaan ajanhallintaa. Ennen kurssia meillä ei ollut paljoa taustatietoa yliopisto-opiskelusta, joka sisältää paljon interaktiivista sekä itsenäistä työtä laajojen projektien muodossa. Kurssin työmäärä oli selvästi suunniteltu yliopistossa opiskeleville ja tuntui raskaalta lukio-opintojen ohella, mutta saimme työstämme vahvan onnistumisen tunteen, varsinkin, kun saimme lopputyömme valmiiksi.

Aaltonaut-kurssi oli hyvin opettavainen monelta kannalta. Se herätti kiinnostusta niihinkin aineisiin, joihin meillä ei koulussa aikaisemmin sitä välttämättä ollut, koska ne esitettiiin mielenkiintoisella tavalla ja konkreettisesti. Kurssilla käytiin läpi asioita jotka liittyivät mm. kemiaan, biologiaan, yhteiskuntaoppiin sekä maantietoon. Tämän lisäksi kansainvälisyytensä ansiosta, kurssi opetti englannin kielellä kommunikointia sekä kurssiin liittyvää sanastoa. Kurssi oli osalle meistä ensimmäinen kerta, kun pääsimme väittelemään englanniksi. Itse väittelytaitojen lisäksi se laittoi kaikkien englanninkielentaidot koetukselle.

Eroavaisuus lukio-opiskeluun tulikin juuri kurssin työmäärästä, ryhmässä työskentelystä sekä poikkitieteellisyydestä. Lisäksi kurssin opetustyyli oli hyvin erilainen kuin esimerkiksi lukiossa. Asiat käytiin yleisellä tasolla läpi tunneilla, mutta tarkemmin asiaan perehtyminen ja asian toteutuminen oikeassa maailmassa piti selvittää omalla ajalla. Tämä sisälsi myöskin opitun asian soveltamisen omaan projektiin. Tämä pakotti pohtimaan asioita myöskin omalla ajalla, eikä mihinkään työhön saanut helppoa vastausta suoraan netistä. Näiden asioiden takia kurssi opetti tarpeellisia taitoja, kuten ryhmätyötaitoja, aikataulutusta, yliopistotyöskentelytaitoja, vastuun ottamista sekä laajempien projektien tekoa.

Kokonaisuudessaan kurssi oli erittäin hieno ja ainutlaatuinen kokemus, josta on varmasti hyötyä myöhemmin elämässä. Se herätti kiinnostusta ajankohtaisiin aiheisiin, opetti suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, sekä työskentelemään ryhmässä erilaisten ihmisten kanssa. Tämän jälkeen lukiotyöt tuntuvat lastenleikiltä ;-).

21.3.2018

Kirjoittajat: Fanni Tuominen, Roope Ripatti, Isaac Jyväsjärvi & Greta Wikström

Toinen luentomme jatkui ekologisen suunnittelun parissa. Alussa kävimme läpi sitä, miten jokainen ryhmä voisi suunnitella tuotettaansa ekologisempaan suuntaan. Tämän jälkeen siirryimme toiseen suureen aiheeseen, eli materiaaleihin. Aloitimme nopealla teorialla, jonka jälkeen pääsimme purkamaan laukkumme osiin ja selvittämään, mistä materiaaleista laukkumme oikeastaan koostui. Tämä oli varsin mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa.

Kaikki luentomme olivat systemaattisesti suunniteltu ajankäytöltäänsä samalla tavalla. Luentojemme alkuun esittelimme aina edeltävällä luennolla saamamme tehtävän. Tehtävä oli usein esitelmä, mutta teimme myöskin erilaisia julisteita ja jopa videon. Esitelmäosuutta seurasi usein aina Otaniemessä luento-osuus ja työpaja, eli workshop, joiden järjestys vaihteli luennosta luentoon. Jokaisella luennolla oli vähintään yksi tauko, jonka aikana pystyimme hakemaan juotavaa ja joskus myös pientä naposteltavaa, kuten hedelmiä ja keksejä. Taukojen jälkeen jatkoimme luennoitsijoiden kuuntelemista ja teimme usein jonkinlaista ryhmätyötä, jonka jälkeen pääsimme kotiin.

Esitimme ensimmäisellä ja toisella luentokerralla saamamme tehtävät kolmannella luennolla, joista esitimme ensin toisella luennolla saamamme tehtävämme niin sanotussa “posterisalissa”, johon kaikki ryhmät olivat tehneet julisteen liittyen ryhmän suunnitelmiin heidän oman tuotteensa suhteen. Tarkoituksenamme oli kertoa mitä tulisimme muuttamaan tuotteissamme ja miten oheisen muutokset vaikuttaisivat tuotteeseen. Julisteemme oli ripustettu ympäri luentosalia(joka vastasi enemmän tavallista suurempaa huonetta kuin perinteistä luentosalia) ja ryhmät sekoitettiin siten, että jokaisessa ryhmässä oli yksi henkilö jokaisesta työryhmästä. Tämän jälkeen uuden ryhmän kanssa kiertelimme kaikki julisteet läpi ja ryhmästä kyseisen julisteen tehnyt sai kunnian esitellä oman työnsä. Julisteitammme vielä mietittiin ryhmän kesken ja postereiden kierrettyä, mietimme vielä ideoitamme oman tuotteemme suhteen omassa tiimissämme.

Julisteemme esittäminen onnistui vallan mainiosti etenkin, kun esitys oli meidän ensimmäinen Otaniemessä. Kuitenkin meitä kaikkia taatusti jännitti hirmuisesti niitä esittäessä. Opimme esityskerralla heittäytymään jatkossa enemmän esittäessä töitä, sekä opimme sisäistämään paljon erilaisia toimintatapoja englannin kielisten esitelmien teossa. On myös syytä mainita, että opimme etenkin esityksiämme tehdessä enemmän toisistamme ja opimme täten näitä erityisen tärkeitä ryhmätyötaitoja.

 4.3.2018

Kirjoittajat: Isaac Jyväsjärvi, Fanni Tuominen, Roope Ripatti & Greta Wikström

Pääsimme osallistumaan puolen vuoden pituiselle Aaltonaut-kurssille, joka järjestettiin Aalto yliopistolla Espoon Otaniemessä. Kurssi oli poikkitieteellinen ja sen keskeisimpänä aiheena oli tuotekestävyys ja tuotteen elinkaari. Kurssilla jokaiselle ryhmälle annettiin tuote, josta piti kehittää mahdollisimman ekoystävällinen. Tuotetta suunniteltiin mielikuvituksellisen firman johtajalle, jolle parannettu tuote kurssin lopussa esiteltäisiin.

Neljän tykkiläisen opiskelijan lisäksi kurssilla oli noin 30 yliopisto-opiskelijaa, joista suurin osa oli ulkomailta. Tämän takia kurssin opetuskielenä toimi englanti. Luennot pidettiin Otaniemessä Aallon Design Factorylla. Luentotila oli suuri luokkahuone, jossa oli kaikille oma pöytäryhmä. Näin oli helppo työstää tuotetta ryhmissä luennon aikana.

Jokaisen luennon jälkeen saimme tehtäväksemme käsitellä tuotettamme eri näkökulmasta ja siitä piti valmistella kotona jonkinlainen työ, joka piti seuraavalla luennolla esittää muille. Kirjoitimme myös koko kurssin ajan yhtenäistä kirjallista työtä tuotteen parantamisesta, sekä teimme paljon muita muistiinpanoja.

Ensimmäisen luennon aikana kävimme läpi kurssin aiheita, sekä opimme paljon uutta ekosuunnittelusta. Luennolle tuli myös Suunnolta asiantuntija, joille saimme esittää kysymyksiä ekologiseen suunnitteluun liittyvistä aiheista.

Päätimme osallistua kurssille sen jatko-opintoja avaavien mahdollisuuksien, mielenkiintoisuuden ja poikkitieteellisyyden takia. Kurssille osallistumisen syitä oli kuitenkin lukuisia.

Kokonaisuudessaan ennakko-odotuksemme kurssista olivat hyvät, vaikka ajattelimme sen olevan hieman vähemmän aikaa vievää. Kurssille kannattaa kuitenkin ehdottomasti osallistua, eikä kurssia kannata pelätä, vaikka se onkin yliopistotasoinen.

27.2.2018